I am with her.

Heräsin tänä aamuna mun isän pettyneeseen ääneen alakerran sohvalta. " Se voitti. ".
Paniikissa avasin televisioni, ja tuntui, että olisin katsellut painajaista. Amerikan osavaltiot näyttivät lähes pelkästään punaista.



Mulle itselle Clintonin ehdokkuus on ollut jostainsyystä todella tärkeä asia, vaikka en ikinä ole politiikkaa sen kummemmin seurannutkaan. En ihan tarkalleen tiedä kummankaan ehdokkaan tavoitteita ja määränpäitä, koska heidän vaaliväittelytkin menivät vain toistensa uhkailemiseen.

Sen kuitenkin tiedän, että tämä Amerikan valinta osoitti täysin ihmisten tyhmyyden, välinpitämättömyyden ja rasistisuuden. Trumphan on jo kauan sitten argumenteillaan asettunut naisten, tummaihoisten, latinoiden, muslimeiden sekä LGBT ihmisten oikeuksia vastaan.

Tällaistako johtajaa te Amerikkalaiset maallenne tahdotte?


Kuvissa Amerikkalaisten reaktioita vaalituloksista.

Hillary Clinton on mielestäni korvaamaton esimerkki kaikille naisille. Niinkun me ollaan jo täällä suomessakin nähty, naisista on presidentiksi. Naisista on tekemään ihan mitä vain - vaikka taistelemaan uhoilevaa ja hullua poliitikkoa vastaan.
Meissä on ainesta taistella hyvän puolesta. Meissä on ainesta voittaa kaikki rasistiset argumentit ja viha. Meissä on ainesta vakuuttaa vaikka koko maailma.

Harmillista vain, että ne ainoat jotka eivät täysin vakuuttuneet, olivat ne, jotka saivat äänestää.



Seison edelleen vahvasti Clintonin puolella, koska hänen riveissään seisoo rauhan ja rakkauden puolestapuhujat. Ja koska en suostu ajattelemaan, että mitä kaikkea uunituore Amerikan presidentti maailmalla saa aikaan, haluan keskittyä siihen, miten asenteiden muuttaminen on meille maailman kansalaisille entistäkin tärkeämpää.

Meidän täytyy taistella lujemmin, äänekkäämmin ja yhtenäisemmin tehdäksemme tästä maailmasta paremman paikan elää meille itsellemme, tuleville lapsillemme ja lapsenlapsillemme. Nyt jos koskaan meidän on aika olla itse se muutos, jonka haluamme nähdä maailmalla.

Näytä myötätuntoa ja rakkautta. Älä sulje silmiäsi ja käännä päätäsi sellaisille ihmisille, jotka tarvitsevat sinua. Tee paljon hyvää, ja jaa rakkautta ja iloa ympäriinsä. Koska yksi hymy voi valaista kokonaisen päivän, yksi kaunis sana pelastaa elämän, ja yksi pieni ele poistaa pelon. Eikä se edes maksa mitään.

Veikkaisin, että jokainen meistä haluaa tulla muistetuksi hyvästä sydämestään, lämmöstään ja rakkaudestaan, mielummin kun vihaisista katseistaan, ennakkoluuloistaan tai negatiivisuudestaan.

Nämä on sellaisia asioita, mihin me itse voidaan vaikuttaa. So let's do it.

Pieniä ilonaiheita syksyssä

Mä oon koko elämäni ajan vahvasti vihannut syksyä. Jostain syystä se kuitenkin muuttuu vuosi vuodelta silmissäni vaan kauniimmaksi, ja osaan ehkä jotenkin ottaa siitä irti paljon enemmän kun ennen!

Tähän postaukseen ajattelin listata teille mun rakkaita, pieniä ilonaiheita syksyltä 2016 :) Kommenteissa oiskin kiva kuulla, jos mun ja sun syksyn ilonaiheet mätsää edes joltainosin!

# Jumpat

Yritin aloittaa ryhmäliikuntatunneilla käymisen jo vuonna 2015, mutta mun into lopahti aina parin ensimäisen viikon jälkeen.. Nyt välivuoden aikana nää jumpat on kuitenki osoittautunu erittäin tärkeiksi rutiinin luojiksi, ja paikoiksi jossa saan purettua kaiken turhan energian erittäin tehokkaasti. Ne saa mut rentoutumaan, ja pitää mielen tasapainon kohdillaan - tätä tunnetta mä olen urheilulta aina yrittänytkin etsiä!

# Sisustaminen

Innostuttiin perheen kanssa maalaamaan mun ja mun siskon huoneet täysin valkoisiksi, mikä vihdoin mahdollistaa edes jonkunlaisen sisustamisen ja värien yhdistelemisen! Ennen mun huoneen seinät oli puun väriset, joten mikään värikombinaatio tai kaluste ei näyttänyt täysin kivalta.. Mun eka ilta maalatuilla seinillä menikin siinä, kun kirjaimellisesti tuijottelin tuota taulusommitelmaa ja karttaa, koska ne vihdoin miellyttävät mun silmää!

# Uudet syksyiset vaatteet

Hopea Bomber takki (click)

Mä rakastan pukeutua kerroksittain ja lämpimästi, paksuihin takkeihin ja vuorellisiin kenkiin! Uusimpana vaatekaapin lisäyksenä on tämä kuvan hopea bomberi SheIniltä, enkä voisi olla enempää tyytyväinen. En ole nähnyt suomalaisissa kaupoissa edes myytävän tämän väristä bomberia, joten luultavasti erittäin harvalla vastaantulijalla on samanlainen :D Myös tuotteen laatu on ihan yhtä hyvä kun mun hennesiltä ostamassani bomberissa! Kannattava hankinta siis :)

# Lushin tilaukseni

Mä en edes osaa kuvailla, että kuinka paljon mä Lushia rakastan.. He lähettivät mulle tällaisen paketin, jonka sisällöstä kuulettekin ihan pian erillisissä postauksissa! Pakko kuitenkin mainita, että he osuivat kyllä jokaisella tuotteella just mun tarpeisiin ! Semmosta life saver materiaalia, että huhhuh!
 

#Lämpimät viltit

Niinkun jo sanoin, elän koko syksyn ja talven kaikkeen lämpimään kääriytyneenä. Siksi kaikenlaiset viltit ja lämpimät jutut ovat pelastaneet mut tänäkin syksynä. Mutta kuka oikeasti edes voisi elää esimerkiksi ilman villasukkia? En minä ainakaan!

# Uusi työ

Suuren työnhaku prosessin päätteeksi sain vihdoin itselleni työpaikan! Viikonloppu- sekä Yötyö, mikä sopii ihan täydellisesti välivuoteeni. Aikaa jää myös muille asioille, joita haluan toteuttaa tämän vuoden aikana :)

# People Who Inspire - projekti

Aloitin myös kauan harkitsemani valokuvausprojektin! " #PeopleWhoInspire" on projekti, johon haluan valokuvata inspiroivan ja persoonallisen tyylin omaavia tyyppejä. Oon jopa mennyt omien mukavuusalueideni ulkopuolelle, ja pyytänyt kuvauksiin itselleni täysin tuntemattomia tyttöjä, mutta nää on just näitä haasteita joita elämääni kaipaan! Suunitelmissa olisi myös ehkä koota kaikista kuvista oma portfolio, mutta sen suunittelu on vasta ihan alussa.

Projektiani voit halutessasi seurata täällä, ja samaiselle instagram tunnukselle voit lähettää viestiä, jos haluaisit itse osallistua mallina tähän projektiin :)

NO FEAR - HAASTE

Eräänä iltana sain Saara Aallon No Fear-kampanjan inspiroimana idean blogeihin tarkoitetusta No Fear - haasteesta. Kyseessä siis on haaste, jonka tarkoituksena on kertoa jostain asiasta jota et pelkää. No Fear of being myself, No Fear of depression, No Fear of Homophobia, esimerkkejä riittää pilvinpimein!

Haasteen tarkoituksena on inspiroida muita ihmisiä, ja jakaa ajatuksia asioista jotka eivät pelota sinua tässä negatiivisessa ja hullussa maailmassa.

Mä itse halusin jakaa teidän kanssa ajatuksiani asiasta, jonka en halua ikinä katoavan maailmasta. En kuitenkaan pelkää sen katoamista, koska en usko, että niin tulee koskaan tapahtumaan. Let's start the challenge :)

No Fear of losing humanity

eli ei pelkoa ihmisyyden menettämisestä. Vaikka koko maailma on täynnä sotia, ennakkoluuloja, negatiivisuutta ja vihaa, uskon silti, ettei hyväsydämiset ihmiset tule loppumaan kesken. Uskon ja toivon, että täältä löytyy aina joku joka ojentaa auttavan kätensä, hyväksyy, huolehtii ja välittää. Ja jokin kaunis päivä haluan huomata, että minäkin olen sellainen. Mielestäni sitä parempaa elämäntavoitetta ei oikein voi asettaa, ja aijonkin tehdä joka ikinen päivä töitä sen saavuttamiseksi. Maailmassa ei oikeasti voi ikinä olla liikaa hymyileviä, ystävällisiä ja auttavaisia ihmisiä.



Mä haluan haastaa  just sut jakamaan blogissasi ajatuksia asiasta, jota et pelkää. Levitetään pelotonta sanomaa, because no Donald Thrump or Isis can bring us down! ❤️

Rehellinen yhteistyöpostaus | Zaful.com

Sain noin kuukausi sitten sähköpostia Zafulilta, ja he kertoivat, että saisin tilata vaatteita, joista kirjoittaisin sitten blogiini - "Miksipä ei ?" minä ajattelin.

Mulla on ollut hieman kyseenalaisia kokemuksia tästä nettikaupasta aijemminkin, mutta tämän paketin saatuani en enään jaksanut edes vaivautua esittämään tyytyväistä. En myöskään halua valehdella blogissani pitäväni vaatteista tai mistään muustakaan tällaisten yhteistöiden nojalla - siksi saattekin tälläkertaa blogihistoriani ensimäisen rehellisesti tyytymättömän yhteistyöpostauksen. Enjoy.

Jacket

Luulin siis tilaavani vaaleanpunaista, trenssi mallista ulkotakkia näin syksyllä käytettäväksi, mutta paketista paljastuikin tämä. Erittäin vaalea, ohut, feikkitaskuinen lerpake. Sisäkäyttöön aivan mainio, mutta ei ollenkaan sitä mitä tilasin! Pettymys oli aika suuri kun tämän sain käsiini, onhan tuo ero itse nettisivujen mainoskuviin aika iso.

Shorts & Shirt | Necklace | Pants

Itseasiassa tämä shortsi & paita combo sekä kaulakoru olivat tämän tilauksen positiiviset yllättäjät. Tuon kesäsetin kangas oli tosi laadukasta, eikä ollenkaan läpinäkyvää! Ihan täydellinen asukokonaisuus ensikesää ajatellen.
Myös kuvan kaulakoru on hintaansa nähden (2,47 dollaria) hyvälaatuinen, ja jopa ihan kaunis. Voi että mä toivon, että voisin kirjoittaa noista juoksuhousuista samoin!

Odotin niitä nimittäin niin innolla - kellä tahansa ei nimittäin varmasti tule jumpissa vastaan samanlaisia pöksyjä. Harmikseni jouduin kuitenkin huomaamaan, että kangas on niin läpinäkyvää, että esimerkiksi kyykkääminen ne jalassa on täysi mahdottomuus. Syvän sininen tähtitaivas venyi enemmänkin sinertäväksi, pilkukkaaksi ihoksi. Tai ehkä se on vain minä ja "isot reiteni", who knows.

Kyllä täällä blogissa vielä jonkinlaisia yhteistyöpostauksia tullaan näkemään, mutta ei enään tämän yrityksen kanssa. Toki voin suositella Zafulia kaikille, jotka haluavat ostaa vähällä rahalla paljon tavaraa - tosin sillon kannattaa pitää mielessä, ettei alle kymmenellä dollarilla takuuvarmasti saa hyvälaatuista päällepantavaa.

Onkos teillä minkäänlaisia kokemuksia Zaful.com:ista, tai jostain muusta Aasialaisesta nettikaupasta? Olisi hauskaa kuulla muita surkuhupaisia tarinoita tällaisista halpis sivustoista :D

Postaus sisältää mainoslinkkejä

Diipistä hetkestä keskiyön jälkeen

Mulle itselle inspiraatio merkitsee hiljaisuutta. Se merkitsee päänsisässä jylläävää luovuuden pyöremyrskyä, joka purkautuu aina paperille. Yleensä se on tekstiä, kollaaseja tai valokuvia, jotain pientä väkertämistä, johon täytyy keskittyä ja jolle täytyy antaa kaikkensa.
Yleensä tähän hiljaiseen hetkeen sisältyy myös sade, ilta ja rauhallinen musiikki. Se on semmoinen diippi hetki keskiyön jälkeen, jolloin istun pöytäni ääressä himmeän valon alla, kirjoittamassa muistivihkooni ylös ajatuksia. Monesti mun kuulokkeista kuuluu silloin Vesalaa, koska hänen lyriikoissaan on jokin ihmeellinen taika, joka saa mun ajatuksen ja kynän yhteyden sujuvammaksi kun koskaan.



Oon keskustellut tosi monen ihmisen kanssa siitä, miten he eivät ikinä inspiroidu mistään. En osaa samaistua heihin ollenkaan, koska mä itse nään maailman täysin toiselta kantilta. Kerään inspiraatiota ihan kaikesta, ja oon ihan varma, että mun sisällä elää sellainen pieni taiteilija, joka ei vielä ole löytäny tapaa tulla esiin.
Se taiteilija ottaa vaikutteita upeista syksyn väreistä, sanoista, persoonista ja hymyistä. Muiden ihmisten rohkeudesta ja yhteiskuntamme vioista. Maailmasta sen hyvine ja huonoine puolineen. Se pikku taiteilija rakastaa kirjoittaa, valokuvata ja väkertää kollaaseja lehtileikkeistä. Kerätä pihalta punaisia lehtiä ja liimata ne vihkoon. Ikuistaa ilmassa leijuva hengityksen huurre ja paikalleen jäätyvät saippuakuplat filmille. Ja sitten tuoda se kaikki tänne blogiin.

Oikeastaan mun blogi on vähän niinkun mun luovuuden kehto. Se sisältää ihan kaikkea julkkisten haastatteluista graafisiin suunitteluihin, valokuvaukseen ja diippiin tekstiin. Ehkä se on se syy, miksi tätä hommaa on tullut tehtyä jo seitsemän vuotta! Tää pysyy pystyssä yhtä kauan, kun mun luovuuden lähde pulppuaa, ja lopun aika tulee sitten lähteen ehtymisen myötä.



Munmielestä sosiaalinen media ja massanmukana kulkeminen tappaa nykyihmisten luovuuden. Meidän pitäisi jokaisen pitää kiinni edes jostain pienestä jutusta, joka saa mielikuvituksen ja ideoiden jylläämään mielissämme. Oli se sitten urheilu, musiikki, ruoka tai vaikkapa autot, on tärkeää, että meiltä löytyy elämästä jotain oikeasti mielekästä. Jotain, josta voi saada uusia huippu ideoita, ja joista voi inspiroitua tekemään uusia ja erilaisia asioita.



Tää postaus on kirjoitettu yhteistyössä ihanan Fannin kanssa, jonka kanssa saatiin idea jakaa blogiemme puolella tällaisen teemapostauksen merkeissä  ajatuksiamme inspiraatiosta, ja siitä mitä se meille merkitsee . Käykää ihmeessä lukemassa Fannin teksti täältä.❤️

Ois myös ihanaa kuulla kommenteissa, että millaset asiat teitä inspiroi, vai inspiroiko mikään!

Anteeksi mutta mitä helvettiä?

Oon huomannut, että viimeaikoina Suomalainen media on ollut jotenkin erityisen masentava. Kaikista julkisuuden henkilöistä etsitään pienimmätkin virheet, ja kirjoitetaan niistä, niinkun ne olisi isojakin skandaaleja. Keski-ikäiset miehet kirjoittavat päivittäin juttuja rannalla päiväänsä viettävien naisten selluliiteistä, tai paidanläpi paistaneista rinnoista. Jopa pienistä lapsista puhutaan hyvin seksistisesti, ja heidän pukeutumistaan voidaan arvostella liian paljastavaksi tai seksikkäksi.

Anteeksi mutta mitä helvettiä?

Maailmasta kyllä halutaan tehdä parempi, mutta sen eteen ei olla valmiita tekemään mitään. Tietysti on vain helpompaa olla tämmöinen tyypillinen Suomalainen, ja mennä muiden ihmisten mielipiteiden mukana. Osoitella niitä samoja lihavia reisiä mitä muutkin osoittelevat, katsoa vierestä muiden kärsimystä ja olla ojentamatta kättä sille, joka sitä tarvitsisi. Mutta minä itse en vain henkilökohtaisesti ymmärrä sitä, että monet nykyajan ihmiset olettavat itse saavansa kaiken avun ja hyväksynnän sitä tarvittaessa, mutta eivät itse ole valmiita tekemään samaa muille.

Kaikista hulluinta tässä on se, että koko maamme kuuluisimmat lehdet ovat niitä, jotka meille tätä maailmankuvaa ja asennetta syöttävät. Miksi ne, joilla olisi vaikutusvaltaa levittää positiivista sanomaa, päättävät vain keskittyä virheiden etsimiseen? Vaikka tottahan se on, eiväthän jutut saa tarpeeksi lukijoita ilman skandaalista ja seksististä sisältöä. Jopa instagram-kuvat keräävät enemmän tykkäyksiä, jos vilauttaa vähän enemmän kun yleensä.  Ymmärrän.  Siihenhän meidät on opetettu.

Meidän täytyy olla kaikinpuolin täydellisen muotin mukaisia; hoikkia, kauniita, massamuodin mukana meneviä heteroita, joita kiinnostaa pokemon go ja mikä tahansa muu in oleva asia. Tytöt saavat pukeutua miten tahansa, ja pojat vain kaikkeen poikamaiseen. Kukaan ei saa kuitenkaan näyttää liikaa ihoa - muuten huoran leima isketään suoraan otsaan. Ole oma itsesi, mutta älä ole kuitenkaan liikaa. Sääntöjen punainen lanka on niin solmussa, että sen seuraaminen on täyttä ajanhukkaa. Voi kunpa kaikki sitä etsivät vain ymmärtäisivät sen.

Mun inspiraatio tämän postauksen kirjoittamiseen oli Saara Aalto, jonka X factor UK bootcamp esityksestä kirjoitettiin todella hermoja raastavia juttuja. Menkää hyvät toimittajat itse tavoittelemaan unelmianne, älkääkä kirjoitelko kateellisena valheita sivutolkulla! 

En vain jaksa enää edes yrittää ymmärtää :D

Ollaan edes me täällä mukana tekemässä tästä maailmasta hieman hyväksyvämpi, positiivisempi ja laajakatseisempi paikka! Mä lupaan, on paljon siistimpää olla se omat mielipiteet omaava ja omia teitään kulkeva tyyppi, kun se, joka vain arvostelee ja etsii virheitä muista ihmisistä ♥

Tequilaa kuulokkeista kun morfiinia suoraa suoneen.

Mä työskentelin viimeviikonloppuna Qstock festivaaleilla, ja pääsin tämän työn puitteissa katselemaan myös useita keikkoja. Tänään mä ajattelin kertoa teille yhdestä keikasta, joka jätti muhun todella syvän jäljen.

"Oli mullakin voimaa - vaan vähän. Mä en oo näkymätön, mä oon hengissä vielä. Mun on pakko lähtee sun lähellä ei vaan pystyny hengittä."

// Ei pystyny hengittää

Mun mieleen paloi ikuisesti muisto nuoresta tytöstä irtoglitterit poskilla, joka purskahti vieressäni itkuun Paula Vesalan keikan aikana, vuolaasti itkien biisien samaistuttavuutta sekä oman rakkauselämänsä köyhyyttä. Vaikka olen itsekkin itkeyt yli Vesalan tuotannon, tämä hetki jotenkin konkretisoi sen, miten paljon yksi ihminen voi taiteellaan ihmisiä koskettaa. Sehän on täysi fakta, että Vesala on vuosikymmenen taitavin Suomalainen sanoittaja, tulkitsija sekä esiintyjä. Hänen debyyttilevy keikkuu listaykkösenä jo kuudetta viikkoa, ja Qstockissa Kaleva-lavan alue täytyi sulkea, koska yleisöä tulvi paikalle niin paljon. Hän olisi voinut ihan hyvin olla tähdittämässä Päälavaa Cheekin, Chisun ja Anastacian rinnalla - mikä toivottavasti tapahtuukin jo ensivuonna!

Kuva: Kaleva

"Mitä tapahtuu jos alan rakastuu? Kuule se jälki on rumaa. Mä seuraan kaikkialle sitä raukkaa josta yritän tehdä vaan mun omaa. Sit must tulee niin epätoivonen että meen heikolle jäälle. Kaikki utopistiset toiveet heitän kun verkko sun päälle. "

// Rakkaus ja Maailmanloppu

Vesalan keikka oli kokemuksena mielestäni unohtumaton. Se on jotain, mitä nykyajan mainstream popparit eivät pysty toteuttamaan. Hän tarjoaa katsojilleen tunnetilojen laajan skaalan, saaden yleisön itkemään niin surusta kun onnestakin. Tällaisen eufoorisen tunteen perässä suunittelen jo matkustavani seuraavalle paikkakunnalle, sillä se on niin koukuttavaa, että sen haluaa kokea uudestaan ja uudestaan. Ja vaikka kuulinkin osan hänen biiseistään ensimäistä kertaa vasta keikan aikana, ne silti koskettivat, ja pureutuivat kiinni sydämeeni. Ettei edes osaa kuvitella kuinka monet yöunet olen menettänyt tälläviikolla, kun päässäni on soinut kaikki ne kymmenet muhun iskeneet lyriikat!

"Mä oon Marraskuinen yö. Joku joka kaipaamatta kuolee. Ja mä valvon, poltan, juon. Väsymätön ruoska sielun nuolee."

// Mitä jos sä oisit silti munkaa

Nämä festarit jätti jälkeensä rintaani Vesalan mentävän loven, jonka tuottamaan henkiseen kipuun ainoana lääkkeenä toimii hänen itsensä musiikki. Tequilaa kuulokkeista kun morfiinia suoraa suoneen.

Häneen mä jäin.

Asioita jotka tekevät mut onnelliseksi just nyt

Mä oon aina ollut tosi positiivinen ihminen, ja tykään nauttia elämän pienistäkin iloista. Tänään ajattelin jakaa mun omia elämän pieniä iloja teidän kanssa, joten here we go :) !



# Ostin viimeviikolla Kuopion ikeasta itselleni vihdoin kaktuksia. Nyt mun huonetta koristaa neljä uutta kasvia, ja voin kertoo, etten oo ikinä ennen ollut näin innoissaan kasvien kastelusta (tietty juuri silloin kun kyseessä on kasvi jota ei kastella kovinkaan usein .. ) :D

# Meidän akvaarioon syntyi tänään ihan minikokoisia vauva kaloja, jotka on suoraan kun "Nemoa etsimässä" elokuvasta!

# Lady Gaga hajuvedet. Ja koko nainen itsessään, no words needed.

# Aurinko ja lämpö. Tätä on odotettu kirjaimellisesti koko kesä, ja vihdoin se saapui!



# Uusi sininen off-the-shoulder paita SheIniltä! Tosi hyvälaatuinen ja kesäinen, olin positiivisesti yllättynyt. Myöskin kuvassa näkyvä kaulakoru tuottaa mulle suurta onnellisuutta juhlallisuudellaan! Käytinkin sitä jopa omissa ylioppilasjuhlissani :)

(Blue Long Sleeve Style Off The Shoulder Blouse) ( Silver Pearl Jeweley Set )

# Lähitulevaisuudessa tapahtuvat asiat, kuten esimerkiksi työ Qstock festareilla sekä laivareissu Tukholmaan. Myöskin mun synttärit häämöttää jo ihan nurkantakana.. Mihin tämä vuosi oikeen taas katosi?

# Pieni tietämättömyys tulevasta. Välillä se toki tuntuu enemmän ahdistavalta, mutta tällaiset ajat elämästä saa mut elämään vain päivä kerrallaan! Helpottavaaa kuitenkin tietää, että kyllä nämä koulupaikka sekä työ asiat vielä lopulta järjestyvät.
Ois muuten ihana kuulla mun kohtalotovereilta, että pääsittekö haluamaanne yliopistoon / AMK sisään, ja mitä alaa pääsitte opiskelemaan ? :)

# Pokemon Go ... Vaikka en lapsena ikinä mikään Pokemon fani ollutkaan, niin oon ihan täysillä hurahtanut tähän peliin! Harmi vain, ettei mun kotiseudulta löydy lähes ollenkaan Pokemoneja, ja olen liian laiska lähtemään oikeasti ihmistenilmoille hunttaamaan :D Onneksi kuitenkin löysin pikkusiskon korkokengästä jonkun violetin olion.

# Kreikkalainen musiikki! En voi varmaan ikinä ylistää tarpeeksi Kreikan kielen kauneutta ja heidän musiikin ihanuutta. Ajattelinkin pian toteuttaa "My favorite songs you've never heard part 2" jotta pääsisitte kuulemaan uusimpia löydöksiäni ;)


Mikä tekee sut onnelliseksi just nyt?

 Postaus sisältää mainoslinkkejä.

Things I loved about Tallinn

Pääsin käymään viimeviikolla - Believe me or not - ekaa kertaa Tallinnassa, ja koska rakastuin siihen kaupunkiin niin paljon, ajattelin jakaa näitä parhaita paloja teidänkin kanssa :) Here we go!

#Vanha kaupunki

Oon käyny elämäni aikana niin Suomen, Ruotsin ja nyt Vironkin vanhoissa kaupungeissa, ja pakko myöntää että tämä nousi heti ykköseksi! Upeita, värikkäitä rakennuksia, katukauppoja, hevosia vaunuineen, sightseeing junia, ja kaiken kukkuraksi ihmisiä ihan joka ikisestä maailman kolkasta. Yks inspiroivimmista paikoista joissa oon koskaan käynyt!

#Arkkitehtuuri

Mä en oo mikään hirveen hyvä ihminen arvostelemaan tai kuvailemaan taidetta, joten en oikeen osaa kuvailla Tallinnan arkkitehtuuria muuksi kun kauniiksi ja kuvaukselliseksi. Jokainen talo keskusta-alueella oli kun hiottu timantti, ja kauempana jopa ne hiomattomat jollaintapaa loistivat.

#Suloiset pikku kahvilat

Mä oon aika heikkona sellaisiin söpöihin pikku kahviloihin, jotka on vähän tumblr henkisiä. Noh, Tallinnastahan niitä löytyi, mutta harmikseni en tajunnut ottaa niiden nimiä ylös. Varsinkin tässä alemmassa kuvassa oleva värikäs terassi oli upea, ja jopa ruuat & juomat olivat siellä yhtä kirjavia kun rakennus itse!

#Erikoiset mutta kauniit yksityiskohdat

Tallinnan Foorum kauppakeskus näytti kultamunineen niin hienolta ja kalliilta, että ovella kävi mielessä onkohan meillä varaa edes kävellä tänne sisään. En tiedä oliko nuo kananmunan muotoiset patsaat jokin teema, vai miksi ihmeessä niitä löytyi suihkulähteen ja vaikka minkä muodossa ympäri kaupunkia :D

Alempi kuva on kieltämättä vähän random, mutta olihan tuo vessa pakko ikuistaa! Eräässä kahvilassa oli nimittäin keksitty laittaa vessa suoraan kuilun päälle, jotta siihen päällä olevalle lasille olisi pakko kävellä jos halusi päästä pöntölle! Kuvassa tuon kuilun syvyys ei oikein näy, mutta voin sanoa, että ei ole ikinä mikään vessareissu pelottanut noin paljoa :D

#Ihmiset

Oon kuullut monen matkailijan kertovan, miten he inhoaa tyypillisiä turistirysä mestoja. Mä kuitenkin itse koen ne erittäin mielenkiintoisina, koska rakastan katsella tai vaihtaa pari sanaa muiden turistien kanssa! On jotenkin inspiroivaa nähdä ihmisiä ihan jokapuolelta maailmaa, ja kuulla kymmeniä eri kieliä. Varsinkin laivalla tämä tilanne tuli hyvin esille, kun Espanjalaiset mammat tanssi Suomalaisen humppabändin tahtiin, ja Kiinalaiset hieman vanhemmat naiset siemaili hienostuneesti teetä näyttäen jonkin elokuvan päähenkilöiltä. Rakastan myös nähdä reppureissaajia, ja haluaisin kuulla heidän kaikkien tarinoita maailmalta, harmi vaan, että liian monesti jätän tilaisuuden käyttämättä.

Ootteko te ikinä käynyt Tallinnassa, ja mitkä siellä oli tiedän lemppari mestat? :)

Kyläkoulujen sulkemista vastaan.

Mä oon koko mun elämän asunut aika pienessä kylässä, jossa jokaista vastaantulevaa lenkkeilijää moikataan, ja jossa kaikki tietävät toisensa. Kävin täällä myös ala-asteen, siihen asti kunnes siirryttiin seiskalle isolle ja mahtavalle kylälle.

Muistan tosi selvästi miten paljon mä tykkäsin siitä, että kaikki koulun oppilaat olivat kavereita keskenään, ja miten me saatiin kesken tunninkin juosta ulos pelaamaan pesäpalloa. Ei meidän tarvinnut miettiä, että kenelle urheilukenttä oli varattu tai ketkä sinne saisivat mennä, koska meillä oli ihan oma kenttä!

Tällä viikolla löysin kuitenkin Kalevasta uutisen, että täältä mun lähialueelta suljetaan kaikki kyläkoulut, joiden tilalle rakennetaan keskustaan kaksi massiivista laitosta, yhteensä n. 730 oppilaalle.
Kolme pientä kylää, joiden sydämet sammutetaan.

Tämän päätöksen vuoksi, 7-12 vuotiaat lapset joutuvat pitkienkin koulumatkojen rasittamiksi. Heidät sijoitetaan ~10 hengen luokista reilusti yli 20 hengen luokkiin, eikä opettajilla ole enään yhtä paljon aikaa avustaa heitä henkilökohtaisesti kun ennen. Jopa tutkimukset asettuvat tätä asetelmaa vastaan, todistaen opettajan  ja oppilaan välisen vuorovaikutuksen olevan hyödyllisempää lasten oppimiselle ja motivaatiolle, kun itse oppimateriaalit.

Koulumaailmaan astuminen on pienille ekaluokkalaisille elämän mullistava asia jo itsessään. Tulevaisuudessa pienokaiset joutuvat kuitenkin suoraa hyppäämään pelottavaan todellisuuteen, vaikka kyläkoulujen pieni ja kotoisa tunnelma olisikin heille luultavasti se laskua pehmentävämpi vaihtoehto. He joutuvat kokemaan ryhmäpaineen vaikutukset liian aikaisin, ajatellen ettei uskalla viitata jos muut luokkalaiset nauraisivat hänen vastaukselle, tai valitessaan samanlaiset vaatteet muiden kanssa sopiakseen joukkoon. Ne on niitä ilmiöitä, jotka voin omista kokemuksista oppineena sanoa ilmenevän vain massiivisen kokoisissa kouluissa.
Yhteisöllisyyden tunne vähenee, ja voi olla, ettei oman luokan ulkopuolisia oppilaita tunneta milläänlailla. Suurissa kouluissa myös kiusaamisen huomaaminen ja ehkäiseminen heikkenee, koska se ei ilmene yhtä usein fyysisenä kun henkisenä kiusaamisena.

Itseasiassa eräs artikkeli sai minut miettimään lasten kouluhyvinvointia ihan uudelta kantilta, joten päätin jakaa siitä teillekkin lyhyen mutta paljon sanovan katkelman;

" Runsas viisi prosenttia ikäluokasta, eli 3000–3500 lasta ei tavoita perusopetuksessa edes minimitasoa millään osaamisen kolmesta keskeisestä osa-alueesta, eli lukemisessa, matematiikassa ja luonnontieteissä. "

Olisikohan tässä kyse juurikin mainitsemistani suurien koulujen ongelmista?



Onko kyse kuitenkin vain siitä, että aijotaan kylmän viileästi säästää euroja lasten kustannuksella, rakentamalla uusia kouluja vanhojen ylläpitämisen sijaan ? Koulujen rakentamisen budjettiarvio on Kalevan mukaan 14,2 miljoonaa euroa. Se kuulostaa tällaiselle tavalliselle tallaajalle suurelta summalta, mutta ei niin suurelta, että sen kuluttaminen kahteen uuteen ja suureen kouluun olisi halvempaa, kun kolmen pienen koulun ylläpito. Totuutta en kuitenkaan tiedä.

Kaikkeen löytyy yleensä jonkinlainen selitys, ja uskon että tähänkin koulusysteemiin sellainen on olemassa. En vaan voi ymmärtää, että miksi jo monia kymmeniä vuosia mainiosti toiminut koulusysteemi pitäisi yhtäkkiä lakkauttaa?

Ehkä se vain on tämä suuruudenhullu maailma, joka aina vaan haluaa havitella suurempaa ja parempaa - vaikka sitten omien lastemme kustannuksella.

Päivä pääni sisässä

Keräsin siis eilen puhelimeni muistioon mun ajatuksia päivän varrelta, ja yritin säilyttää ne siinä muodossa, missä ne päähäni putkahtivat. Juttua löytyy siis kolmella eri kielellä, sensuroimattomana, ja ehkä vähän sekavana, mutta tältä mun pään sisällä monesti kuulostaa.

Munmielestä oli tosi mielenkiintoista kerätä näitä ajatuksia ylös, ja sitten myöhemmin lukea niitä tällaisena isompana kokonaisuutena. Ajattelinkin haastaa just SUT kirjaamaan ylös sun päänsisäiset ajatukset yhden päivän ajan, ja sitten julkaisemaan ne blogissasi!

Muista myös linkata sun ajatus postaus mulle kommenttiboksiin, että pääsen lukemaan ja kommentoimaan sitä :)

[ 05:00 ]

- Miten helvetissä lamppu tippu taas mun päälle keskellä yötä?

[ 11:35 ]

- Oh va skönt att vakna upp när ingen är hemma!

- Fuck, we're going to a shopping center

- People around me, PLS BE QUIET

-Pitäis ottaa allergialääke.

- Jamala is gonna win Eurovision.

- Unohin sen lääkkeen.

- Oulu on niin kaunis kaupunki!

- Helvetisti porukkaa täällä.

- I NEED SOME FRESH AIR!!

-Tiger on niin mun paikka.

- Indiskan mukit on isompia kun mun pää.

- Why on earth Lady Gagan The Fame hajuvettä ei  enään myydä missään?

- En osaa ajaa kaupungissa.

- I need some water.

- I should go for a run.

- Ompa luonnotonta mennä lenkille täysissä meikeissä, mutta mennäänpä silti.

- FUCK I FELL ASLEEP.

- O M G I can feel the allergic reaction in my eyes!

- Oho, jossain haetaan kesätöihin kääntäjää.

- Fuking hikka.

- Running in the rain is so relaxing.

- It's so satisfying, when you pronounce a Greek word correctly.

- En oo ikinä ennen mennyt juoksuhousuissa kauppaan.

- Miks pääsykoemateriaali artikkelien pitää olla niin vaikeita ja tieteellisiä ?

- Ruotsin oli silti helpompi ku Englannin ?!?!?!

And then I fell asleep again.

Juhlamekko hakusessa ?

Kriiseilin itse noin pariviikkoa sitten ylioppilasmekon metsästyksen kanssa, mutta näin mekon löydyttyä haluaisin myös auttaa teitä muita löytämään unelmienne mekon niin rippi- kun ylioppilasjuhliinkin, tai ehkä johonkin muuhun tapahtumaan!

Löysin SheInside nettisivulta tosi upeita ja massasta erottuvia yksilöitä, joista ajattelin koota teille pari kollaasia linkkeineen. En ymmärrä, miten näin hienoja mekkoja voi löytää näinkin huokeilla hinnoilla- suurinosa pyörii nimittäin siinä $20 tienoilla!

Sininen mekko 1, Sininen mekko 2, Kukkainen mekko, Musta mekko, Valkoinen mekko.

Tän ylemmän kollaasin mekot sopii ihan mihin tahansa juhlaan, vaikka joukosta löytyykin niin kirjavaa kun myös tosi simppeliä mallia. Oon itse ihan rakastunut tuohon mustaan-, sekä tuohon t-paitamalliseen, siniprinttiseen mekkoon! Jos mun tilaama yksilö ei syystä tai toisesta olekkaan hyvä (se on muuten täydellinen kopio TÄSTÄ mekosta!!), niin pistän kyllä jommankumman noista tilaukseen.

Kukkainen mekko 1, Kukkainen mekko 2, Vaalea maksimekko, Punainen maksimekko.

Näitä maksimekkoja ehkä itse suosisin ylppäreihin tai muihin koulun päättäjäisiin, mutta tuo punainen yksilö menisi täydellisesti myös wanhojen mekosta. Harvemmin wanhoihin saa mekkoa hankittua alle satasella, mutta tämä on suuri poikkeus minimaalisella 21 dollarin hinnallaan!

Ainakin munmielestä nää mekot tällä nettisivulla on tosi massasta erottuvia, enkä usko että monikaan omistaisi juuri tasan samanlaista mekkoa kun sä jos päättäisit itsellesi jonkun näistä ihanuuksista tilata.

Materiaaleista senverran, että olen kerran saanut käsiini kyseisen sivun juhlamekkoja, ja ainakin nämä kaikki kollaasien kukkamekot näyttäisi olevan sitä samaa materiaalia kun ne mun omat yksilöt. Todella joustavaa ja ehkä vähän liukaspintaista matskua - ei pitäisi tulla reikiä helposti! Hinta - laatu suhde on todellakin kohdallaan :)

Pistäkäähän kommenttia jos satuitte tilaamaan jotain tältä sivulta. Täältähän siis löytyy paljon muutakin kun vain mekkoja, joten kannattaa todellakin käydä tsekkaamassa koko valikoima :

www.shein.com

Nyt on koitoksen hetki

Mun ja monen muunkin abin lukiouran koitoksen hetki alkaa pikkuhiljaa olla käsillä, nimittäin ylioppilaskirjoitukset. Tässä lukuloman aikana on tullut lievästi panikoitua näitä pian koittavia maaliskuun viikkoja, ja nyt kun tässä h-hetken kynnyksellä ollaan, niin mikä olisikaan parempi aihe kirjoittaa kun yo-kirjoitukset?

Mulla on siis itsellä kirjoituksia takana viimevuoden puolelta vain keskipitkä ruotsi, joka tuli takaisin ylioppilaslautakunnalta numerolla M. Olin siihen itse enemmän kun tyytyväinen, koska kerkesin lukion aikana nostaa mun ruotsin numeroa vitosesta kahdeksaan. Siihen liittyen ajattelinkin postata pian, koska tiedän todella monien kamppailevan ruotsin kielen opintojen parissa niin yläkoulussa kun myöhemmälläkin iällä! Ehkä siitä olisi apua :)



Oon usein törmännyt kysymykseen, että miksi lukulomaa vietetään, ja mitä silloin edes tehdään?  Noh, mun oman käsityksen mukaan paljon lukua vaativat aineet jätetään keväällä kirjoitettaviksi, että nämä 3-4 viikkoa saisi käyttää rauhassa lukemiseen ja opiskeluun. Syksyllä kun koeviikko monesti sattuu painamaan kirjoitusten päälle.. tricky situation!

Mä itse oon yrittänyt käyttää tän loman mahdollisimman tehokkaasti alusta loppuunsaakka. Herätys on soinut joka aamu 9:30 - sopivasti muiden perheenjäsenten lähdettyä kouluun ja töihin. Keitän pari kuppia kahvia, ja istun pöydän ääreen lukemaan psykologiaa aamupalan kera. Aloitin ton kuuden kirjan urakan viimeisen koeviikon aikana, ja päivittäisen 2-3 kappaleen etenemisellä oon päässyt kaikki kirjat läpi ihan ajallaan. Kirjoitan nyt keväällä myös äidinkielen ja englannin , mutta en koe niiden vaativan multa niin paljoa keskittymistä kun lukuaineet, joten ne on sitten jääneet vähän vähemmälle :D



Itse oon siis kokeisiin lukiessa suosinut aamuja, aikataulutusta sekä hidasta etenemistä - toivottavasti en ihan tuloksetta! Kielien oppimisessa taas oon hyödyntänyt vlogeja, haastatteluja sekä aikakausilehtiä - en siis oikeastaan ollenkaan kirjoja tai kielioppia. Jokaisella on kuitenkin omat oppimistyylinsä; nämä ehkä sopivat juuri minulle, mutta joku muu saattaa oppia helpommin juurikin sieltä koulukirjan syövereistä.  Pakko myös myöntää, että stressaavaahan tämä on ollut, mutta pian se on onneksi ohi.

Tsemppiä kaikille lukemisen tuskaa kokeville abeille, we can do this!

Ja jos teillä ilmeni kysymyksiä yo-kokeisiin liittyen, niin voin yrittää niihin vastata vaikken kyllä mikään ammattilainen olekkaan :)

Lukio opiskelu GIFeinä

Näin ennen yhteishakua moni yläasteelainen saattaa pohtia valintaa eri lukioiden ja amisten välillä. Ajattelin ihan teitä varten tehdä havainnollistavan postauksen lukio opiskelusta, ehkä tästä on apua ... tai ehkä ei :D

Kaikkein jännintähän on aluksi se ihka ensimäinen koulupäivä..

... jota tietenkin seuraa kaikkien pelkäämä ökötys (Ensimäisen vuoden opiskelijoiden läpällä kiusaamista ja käskyttämistä).

Aluksi läksyjen, esitelmien ja ryhmätöiden määrä voi tuntuä ylitsepääsemättömältä...

... ja ensimäisen koeviikon tulokset takuulla laskevat mielen takaisin maanpinnalle.

Toisena vuotena lukion meininkiin alkaa kuitenkin jo tottua.

Ne on niitä aikoja, jolloin päästään nauttimaan siitä kaikkien odottamasta prinsessapäivästä!

Sen myötä abit heitetään pois rakennuksesta, ja kakkosluokkalaisista tulee lukion vanhimpia.

Abeilla homma alkaakin olla jo hyvin hanskassa!

Mutta siitä huolimatta heidän viimeisten virallisten kouluviikkojen fiilis on tämä:

Nurkan takana kuitenkin häämöttää legendaariset penkkarit, se lukion kohokohta.

Ja mikä tapahtuu laivalla, jää laivalle..

" Ehdin täydellisesti kerrata kaikki 6 psykologian kirjaa lukuloman aikana!! " said basically no one.

Kirjoitusta edeltävänä iltana todellisuus monesti iskee päin kasvoja

Mutta se kaikki on kuitenkin ylioppilaslakin arvoista.

Mutta mitäs sitten lukion jälkeen ... ?

GIFit otettu täältä, täältä, ja täältä.

Syvällistä tulkintaa

Mä oon vähän semmonen ihminen, joka tykkää pureutua biisien lyriikoihin (onko toi edes noin muotoiltuna sana? :D ). Aina kuunnellessa varsinkin suomenkielisiä biisejä yritän löytää niistä sen diipin tarinan, joka vertauskuvien takaa saattaa joissain kohdissa paistaa läpi. Rakastan sellasia sanoittajia, jotka osaa luoda jotain mystistä. Jotain, mitä ei ensimäisellä kuuntelemalla täysin ymmärrä, mutta parin kuuntelukerran jälkeen alkaa hahmottaa erilaisia metaforia ja muita kikkailuja.

Viime syksynä mä inspiroiduin tosi paljon Jenni Vartiaisen lyriikoista. Päädyin kuuntelemaan hänen jokaisen albumin spotifystä läpi, ja yrittämään löytää joka biisistä sen syvällisen tarinan ja opetuksen. Löysin sen niistä jokaisesta.

"Pois älä oveltas käännytä koskaan, Suru jos koputtaa milloin. Pyydä se sisälle syötä ja juota, Tarjoa yösija silloin."

Jenni Vartiainen - Suru on Kunniavieras

Mä oon melkein aina inspiroitunut jostain, ja se on mun mielestä tosi kiva asia, koska se tekee asioista ja elämästä mielekästä! Tällähetkellä mä oon tosi vaikuttunut Paula Vesalan biisin kirjoitus taidoista. Tai no pakko myöntää, ehkä mä niitä ihailin jo Vain Elämää ohjelman edellisellä kaudella.

Mua ehkä vähän harmittaa etten pienempänä oikein lämmennyt PMMP:n musiikille, koska osa niistä teksteistä on oikeesti tosi syvällisiä ja vaatii tarkkaa tulkintaa. Sen sijaan että tulkitsisin näitä vanhoja lauluja, oon siirtynyt tähän Paulan omaan uuteen singleen, Tequilaan. Niin hyvä etten vaan kestä! Paula on todella taitava sanoittaja, ja oon ylpeä että tällaisia talentteja löytyy Suomestakin.

"Varteen tien seisakkeen, muistoksi tulevaisuuteen. Veitsellä kaiverran, seiniin menneen maailman. Kirjaimet sun ja mun, kahden ei toivotun. Tartu kii, piirrä tähdet silmiin."

Tää vika inpiraation lähde on ehkä vähän obvious, koska kaikkihan sitä tuntuu hehkuttavan. Nimittäin Adele. Herrajumala mikä ääni tällä naisella on! Kuuntelin yks ilta vähän hänen vanhempaakin tuotantoa, ja kaikki kappaleet kuulosti vähän samalta, mutta silti siinä on jotain ihan super viehättävää. Adele ehkä laulaa vaan enimmäkseen ballaadeja, mutta niiden ballaadien lyriikat ja tarina on hiottu aina täydellisiksi. Jos sä oot välttynyt kuulemasta hänen uuden biisin "Hello" niin oot missannut todella paljon!  

Mun mielestä oli aika nerokasta luoda monologista lyriikat! Vaikkei tässä olekaan niitä mun rakastamia metaforia sun muita, tässä on silti ilmiselvä tarina, ja pakko sanoa etten malta odottaa kuulla taas pian kokonaista albumillista Adelen uutta tuotantoa. Bow down for the queen's comeback.

"Hello, can you hear me? I'm in California dreaming about who we used to be.When we were younger and free. I've forgotten how it felt before the world fell at our feet."

Haluaisin kuulla teidän mielipiteitä näistä mun mainitsemista biiseistä. Mitä ajatuksia ne herättää teissä? Yritättekö te koskaan tulkita biisien lyriikoita samalla tavalla kun minä? :)