Tequilaa kuulokkeista kun morfiinia suoraa suoneen.

Mä työskentelin viimeviikonloppuna Qstock festivaaleilla, ja pääsin tämän työn puitteissa katselemaan myös useita keikkoja. Tänään mä ajattelin kertoa teille yhdestä keikasta, joka jätti muhun todella syvän jäljen.

"Oli mullakin voimaa - vaan vähän. Mä en oo näkymätön, mä oon hengissä vielä. Mun on pakko lähtee sun lähellä ei vaan pystyny hengittä."

// Ei pystyny hengittää

Mun mieleen paloi ikuisesti muisto nuoresta tytöstä irtoglitterit poskilla, joka purskahti vieressäni itkuun Paula Vesalan keikan aikana, vuolaasti itkien biisien samaistuttavuutta sekä oman rakkauselämänsä köyhyyttä. Vaikka olen itsekkin itkeyt yli Vesalan tuotannon, tämä hetki jotenkin konkretisoi sen, miten paljon yksi ihminen voi taiteellaan ihmisiä koskettaa. Sehän on täysi fakta, että Vesala on vuosikymmenen taitavin Suomalainen sanoittaja, tulkitsija sekä esiintyjä. Hänen debyyttilevy keikkuu listaykkösenä jo kuudetta viikkoa, ja Qstockissa Kaleva-lavan alue täytyi sulkea, koska yleisöä tulvi paikalle niin paljon. Hän olisi voinut ihan hyvin olla tähdittämässä Päälavaa Cheekin, Chisun ja Anastacian rinnalla - mikä toivottavasti tapahtuukin jo ensivuonna!

Kuva: Kaleva

"Mitä tapahtuu jos alan rakastuu? Kuule se jälki on rumaa. Mä seuraan kaikkialle sitä raukkaa josta yritän tehdä vaan mun omaa. Sit must tulee niin epätoivonen että meen heikolle jäälle. Kaikki utopistiset toiveet heitän kun verkko sun päälle. "

// Rakkaus ja Maailmanloppu

Vesalan keikka oli kokemuksena mielestäni unohtumaton. Se on jotain, mitä nykyajan mainstream popparit eivät pysty toteuttamaan. Hän tarjoaa katsojilleen tunnetilojen laajan skaalan, saaden yleisön itkemään niin surusta kun onnestakin. Tällaisen eufoorisen tunteen perässä suunittelen jo matkustavani seuraavalle paikkakunnalle, sillä se on niin koukuttavaa, että sen haluaa kokea uudestaan ja uudestaan. Ja vaikka kuulinkin osan hänen biiseistään ensimäistä kertaa vasta keikan aikana, ne silti koskettivat, ja pureutuivat kiinni sydämeeni. Ettei edes osaa kuvitella kuinka monet yöunet olen menettänyt tälläviikolla, kun päässäni on soinut kaikki ne kymmenet muhun iskeneet lyriikat!

"Mä oon Marraskuinen yö. Joku joka kaipaamatta kuolee. Ja mä valvon, poltan, juon. Väsymätön ruoska sielun nuolee."

// Mitä jos sä oisit silti munkaa

Nämä festarit jätti jälkeensä rintaani Vesalan mentävän loven, jonka tuottamaan henkiseen kipuun ainoana lääkkeenä toimii hänen itsensä musiikki. Tequilaa kuulokkeista kun morfiinia suoraa suoneen.

Häneen mä jäin.