Kyläkoulujen sulkemista vastaan.

Mä oon koko mun elämän asunut aika pienessä kylässä, jossa jokaista vastaantulevaa lenkkeilijää moikataan, ja jossa kaikki tietävät toisensa. Kävin täällä myös ala-asteen, siihen asti kunnes siirryttiin seiskalle isolle ja mahtavalle kylälle.

Muistan tosi selvästi miten paljon mä tykkäsin siitä, että kaikki koulun oppilaat olivat kavereita keskenään, ja miten me saatiin kesken tunninkin juosta ulos pelaamaan pesäpalloa. Ei meidän tarvinnut miettiä, että kenelle urheilukenttä oli varattu tai ketkä sinne saisivat mennä, koska meillä oli ihan oma kenttä!

Tällä viikolla löysin kuitenkin Kalevasta uutisen, että täältä mun lähialueelta suljetaan kaikki kyläkoulut, joiden tilalle rakennetaan keskustaan kaksi massiivista laitosta, yhteensä n. 730 oppilaalle.
Kolme pientä kylää, joiden sydämet sammutetaan.

Tämän päätöksen vuoksi, 7-12 vuotiaat lapset joutuvat pitkienkin koulumatkojen rasittamiksi. Heidät sijoitetaan ~10 hengen luokista reilusti yli 20 hengen luokkiin, eikä opettajilla ole enään yhtä paljon aikaa avustaa heitä henkilökohtaisesti kun ennen. Jopa tutkimukset asettuvat tätä asetelmaa vastaan, todistaen opettajan  ja oppilaan välisen vuorovaikutuksen olevan hyödyllisempää lasten oppimiselle ja motivaatiolle, kun itse oppimateriaalit.

Koulumaailmaan astuminen on pienille ekaluokkalaisille elämän mullistava asia jo itsessään. Tulevaisuudessa pienokaiset joutuvat kuitenkin suoraa hyppäämään pelottavaan todellisuuteen, vaikka kyläkoulujen pieni ja kotoisa tunnelma olisikin heille luultavasti se laskua pehmentävämpi vaihtoehto. He joutuvat kokemaan ryhmäpaineen vaikutukset liian aikaisin, ajatellen ettei uskalla viitata jos muut luokkalaiset nauraisivat hänen vastaukselle, tai valitessaan samanlaiset vaatteet muiden kanssa sopiakseen joukkoon. Ne on niitä ilmiöitä, jotka voin omista kokemuksista oppineena sanoa ilmenevän vain massiivisen kokoisissa kouluissa.
Yhteisöllisyyden tunne vähenee, ja voi olla, ettei oman luokan ulkopuolisia oppilaita tunneta milläänlailla. Suurissa kouluissa myös kiusaamisen huomaaminen ja ehkäiseminen heikkenee, koska se ei ilmene yhtä usein fyysisenä kun henkisenä kiusaamisena.

Itseasiassa eräs artikkeli sai minut miettimään lasten kouluhyvinvointia ihan uudelta kantilta, joten päätin jakaa siitä teillekkin lyhyen mutta paljon sanovan katkelman;

" Runsas viisi prosenttia ikäluokasta, eli 3000–3500 lasta ei tavoita perusopetuksessa edes minimitasoa millään osaamisen kolmesta keskeisestä osa-alueesta, eli lukemisessa, matematiikassa ja luonnontieteissä. "

Olisikohan tässä kyse juurikin mainitsemistani suurien koulujen ongelmista?



Onko kyse kuitenkin vain siitä, että aijotaan kylmän viileästi säästää euroja lasten kustannuksella, rakentamalla uusia kouluja vanhojen ylläpitämisen sijaan ? Koulujen rakentamisen budjettiarvio on Kalevan mukaan 14,2 miljoonaa euroa. Se kuulostaa tällaiselle tavalliselle tallaajalle suurelta summalta, mutta ei niin suurelta, että sen kuluttaminen kahteen uuteen ja suureen kouluun olisi halvempaa, kun kolmen pienen koulun ylläpito. Totuutta en kuitenkaan tiedä.

Kaikkeen löytyy yleensä jonkinlainen selitys, ja uskon että tähänkin koulusysteemiin sellainen on olemassa. En vaan voi ymmärtää, että miksi jo monia kymmeniä vuosia mainiosti toiminut koulusysteemi pitäisi yhtäkkiä lakkauttaa?

Ehkä se vain on tämä suuruudenhullu maailma, joka aina vaan haluaa havitella suurempaa ja parempaa - vaikka sitten omien lastemme kustannuksella.