Syvällistä tulkintaa

Mä oon vähän semmonen ihminen, joka tykkää pureutua biisien lyriikoihin (onko toi edes noin muotoiltuna sana? :D ). Aina kuunnellessa varsinkin suomenkielisiä biisejä yritän löytää niistä sen diipin tarinan, joka vertauskuvien takaa saattaa joissain kohdissa paistaa läpi. Rakastan sellasia sanoittajia, jotka osaa luoda jotain mystistä. Jotain, mitä ei ensimäisellä kuuntelemalla täysin ymmärrä, mutta parin kuuntelukerran jälkeen alkaa hahmottaa erilaisia metaforia ja muita kikkailuja.

Viime syksynä mä inspiroiduin tosi paljon Jenni Vartiaisen lyriikoista. Päädyin kuuntelemaan hänen jokaisen albumin spotifystä läpi, ja yrittämään löytää joka biisistä sen syvällisen tarinan ja opetuksen. Löysin sen niistä jokaisesta.

"Pois älä oveltas käännytä koskaan, Suru jos koputtaa milloin. Pyydä se sisälle syötä ja juota, Tarjoa yösija silloin."

Jenni Vartiainen - Suru on Kunniavieras

Mä oon melkein aina inspiroitunut jostain, ja se on mun mielestä tosi kiva asia, koska se tekee asioista ja elämästä mielekästä! Tällähetkellä mä oon tosi vaikuttunut Paula Vesalan biisin kirjoitus taidoista. Tai no pakko myöntää, ehkä mä niitä ihailin jo Vain Elämää ohjelman edellisellä kaudella.

Mua ehkä vähän harmittaa etten pienempänä oikein lämmennyt PMMP:n musiikille, koska osa niistä teksteistä on oikeesti tosi syvällisiä ja vaatii tarkkaa tulkintaa. Sen sijaan että tulkitsisin näitä vanhoja lauluja, oon siirtynyt tähän Paulan omaan uuteen singleen, Tequilaan. Niin hyvä etten vaan kestä! Paula on todella taitava sanoittaja, ja oon ylpeä että tällaisia talentteja löytyy Suomestakin.

"Varteen tien seisakkeen, muistoksi tulevaisuuteen. Veitsellä kaiverran, seiniin menneen maailman. Kirjaimet sun ja mun, kahden ei toivotun. Tartu kii, piirrä tähdet silmiin."

Tää vika inpiraation lähde on ehkä vähän obvious, koska kaikkihan sitä tuntuu hehkuttavan. Nimittäin Adele. Herrajumala mikä ääni tällä naisella on! Kuuntelin yks ilta vähän hänen vanhempaakin tuotantoa, ja kaikki kappaleet kuulosti vähän samalta, mutta silti siinä on jotain ihan super viehättävää. Adele ehkä laulaa vaan enimmäkseen ballaadeja, mutta niiden ballaadien lyriikat ja tarina on hiottu aina täydellisiksi. Jos sä oot välttynyt kuulemasta hänen uuden biisin "Hello" niin oot missannut todella paljon!  

Mun mielestä oli aika nerokasta luoda monologista lyriikat! Vaikkei tässä olekaan niitä mun rakastamia metaforia sun muita, tässä on silti ilmiselvä tarina, ja pakko sanoa etten malta odottaa kuulla taas pian kokonaista albumillista Adelen uutta tuotantoa. Bow down for the queen's comeback.

"Hello, can you hear me? I'm in California dreaming about who we used to be.When we were younger and free. I've forgotten how it felt before the world fell at our feet."

Haluaisin kuulla teidän mielipiteitä näistä mun mainitsemista biiseistä. Mitä ajatuksia ne herättää teissä? Yritättekö te koskaan tulkita biisien lyriikoita samalla tavalla kun minä? :)