Tänään mä ajattelin puhua teille vähän syvällisemmästä asiasta, nimittäin kiitollisuudesta. Ei mistään kiitollisuudesta sitä kohtaan että on ruokaa ja paikka missä asua, vaan kiitollisuudesta omia ystäviä kohtaan.
Tuntuu niin tyhmältä, että mä itse vasta viimeviikkoina oon alkanut miettimään tätä asiaa, vaikka mulla on aina kuitenkin ollut tosi hyviä ystäviä. Kaveriporukat on kuitenkin muuttunut, ja nyt pari vuoden jälkeen voin oikeesti sanoa olevani kiitollinen mun nykyisille ystäville. Mulla ei varmaan koskaan ennen oo ollut tällasta tunnetta, ainakaan en oo ikinä aijemmin ajatellut sitä. Voin vihdoin olla innoissaan kouluun menemisestä, koska tiedän että siellä tulee olemaan kivaa. Mä tiedän että tulen nauramaan kyyneleet silmissä, ja mä tiedän ettei mulle tuu tylsää. Vihdoin mulla on sellanen tunne, että tää tulee kestämään! Oon tästä kaikesta niin kiitollinen, ettei meinaa löytyä oikeita sanoja ilmaistakseni sitä. Mä oon tän kaiken takia niin onnellinen.
Siksi haluankin kiittää kaikkia mun ystäviä, jotka hyväksyy mut sellasena kun oon ja jotka jaksaa kuunnella mun huonoja juttuja päivästä toiseen♥! Olkaa tekin kiitollisia teidän ystäville kaikesta siitä hyvästä jonka ootte niiden avulla saaneet, ne ansaitsee sen
.
:3
VastaaPoista